Ydinenergiasta puhuttaessa ajatellaan yleensä atomiytimien hajoamiseen perustuvaa fissioenergiaa ja Olkiluodon, Loviisan tai vaikkapa Fukushiman kaltaisia ydinvoimaloita. Fuusioenergia taas esitetään usein aivan toisenlaisena tapana tuottaa lähes rajattomasti energiaa ihmiskunnan tarpeisiin ilman suuria huolia. Onko asia todella näin?
Myös fuusio on ydinenergiaa, ja siihen liittyy osittain samoja haasteita ja avoimia kysymyksiä kuin fissioenergiaan. Toisaalta fuusiolla on omat erityispiirteensä. Sen valjastaminen energiantuotantoon on tuottanut tiedeyhteisölle harmaita hiuksia jo vuosikymmenten ajan, eikä toimivia fuusiovoimalaitoksia ole vieläkään käytössä. Kehitys on kuitenkin edennyt, ja aivan viime vuosina panostukset fuusiotutkimukseen ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Onko ydinvoimalla siis Janus-jumalan tavoin kahdet kasvot, vai liittyykö fuusioon enemmän puhetta ja hypeä kuin todellisia mahdollisuuksia? Entä voisiko fuusiota ja fissiota tarkastella rinnakkain, kun etsitään ratkaisuja ilmastonmuutoksen haasteisiin?
Oppitunnilla yhdistyvät perinteinen luento ja yleisön osallistuminen. Puheen lomassa tehdään yleisöä aktivoivia tehtäviä, vastataan oikein-väärin- ja monivalintakysymyksiin sekä keskustellaan vierustoverin kanssa.
Opettajina toimivat johtava tutkija Antti Hakola (Teknologian tutkimuskeskus VTT) ja dosentti Taina Kurki-Suonio (Aalto-yliopisto).
Oppitunnille mahtuu noin 20 henkeä.
Järjestäjä: Suomen Atomiteknillinen Seura